Yrityksen kasvua ei tekoälyn kaudella rajoita strategia tai teknologia, vaan ihmisen kyky toimia paineen alla

Suomessa haetaan kasvua. Olemme insinöörikansa ja haemme kasvua samoilla keinoilla, joilla olemme hakeneet sitä jo vuosia: teknologialla, strategialla ja rahoituksella. 

Kansallisidentiteettimme rakentuu vahvan insinööriosaamisen päälle ja voimme olla siitä ylpeitä. Yhtä aikaa voimme todeta, että se ei enää riitä. Maailma on muuttunut viimeisen kymmenen vuoden aikana enemmän kuin usein ymmärrämme. Muutos on tapahtunut siinä ympäristössä, joka vaikuttaa meihin joka päivä.

Maailmasta on tullut jatkuvasti käynnissä oleva, ärsykerikas, nopea ja epävarma. Työelämä on intensifioitunut. Niin sanottu huokoisuus, johon analoginen maailma meidät pakotti, on kadonnut. Emme enää siirry palaverista toiseen kävellen emmekä juurikaan käy kopiokoneella. Myöskään illat ja yöt eivät enää pakota meitä palautumaan.

Tänään teknologia mahdollistaa vuorovaikutuksen, informaation kuluttamisen, viihteen ja töiden jatkamisen missä ja milloin tahansa – mutta me emme ole osanneet huomioida sen vaikutusta ihmiseen. Sen takia meidän on aika päivittää käsityksemme ihmisestä kasvuntekijänä.

Ihmisen fysiologia vaikuttaa suorituskykyyn myös liike-elämässä

Fysiologia vaikuttaa ajattelun laatuun, päätöksiin, yhteistyökykyyn, kykyyn herättää luottamusta, kykyyn uudistua, olla luova ja utelias.

Ympäristömme muuttuu nopeammin kuin ihmisen biologia ehtii sopeutua. Muuttunut ympäristö vaikuttaa meihin koko ajan ja kuormittaa meitä fysiologisella tasolla, huomaamattamme. Aloitamme aamun tarkistamalla sähköpostit nauttiessamme aamukahvia, kuuntelemalla tai lukemalla uutiset. Nämä jo itsessään virittävät meidät reaktiiviseen, virittyneeseen tilaan. Sekä geopoliittinen ympäristömme, että taloudellinen ympäristö ovat nyt epävarmoja.

Siirrymme toimistolle tai kotona tietokoneen ääreen ja aloitamme päivän palaveriputken. Istumme paikallamme pitkään ja verenkierto hidastuu koko kehossa, lihakset puutuvat pois käytöstä, hengityksestä tulee pinnallista, aivomme työskentelevät intensiivisesti yrittäessään tulkita muita ihmisiä virtuaalipalavereissa. Nämä kaikki ovat uudenlaista fysiologista kuormitusta, joka vaikuttaa suoraan kognitiivisiin kykyihimme.

Kasvuyrityksen toimintaympäristö tarjoaa lisää ärsykkeitä ja kuormitusta: epävarmuus, rahoituksen riittävyys, jatkuva oppiminen ja muuttuvat tilanteet kuormittavat.

Ihminen on suunniteltu toimimaan ennustettavassa ympäristössä. Yllätykset ovat olleet hetkittäisiä. Neurobiologian professori Robert Sapolsky huomautti jo vuonna 2015, että moderni yhteiskunta altistaa ihmiset jatkuvalle sosiaaliselle ja kognitiiviselle stressille. Uutisvirta, epävarma talousympäristö ja jatkuva saavutettavuus pitävät stressijärjestelmän aktiivisena pitkään.

Kun kuormitus jatkuu liian kauan, aivojen oppimiselle ja päätöksenteolle keskeiset alueet alkavat toimia heikommin. Nämä ovat fysiologisia, automaattisia prosesseja.

Kuormitus tai stressi ei itsessään ole ongelma. Sapolsky kuvaa tutkimuksessaan stressin ja suorituskyvyn välistä niin sanottua käänteistä U-käyrää. Lyhytaikainen stressi voi itse asiassa parantaa suorituskykyä. Kun tilanne on haastava, mutta hallittavissa, stressihormoni kortisoli voi terävöittää muistia, parantaa keskittymistä ja auttaa suuntaamaan huomion olennaiseen. Tämä on biologinen mekanismi, joka on auttanut ihmisiä selviytymään kriisitilanteissa ja toimimaan tehokkaasti paineen alla. Nämä biologiset stressireaktiot on kuitenkin suunniteltu kestämään minuutteja, ei päiviä tai kuukausia.

Ongelma syntyy silloin, kun stressi ei ole enää hetkellistä vaan pitkittynyttä. Kun kuormitus on jatkuvaa, suorituskyky ei enää parane. Kasvuyrityksissä suorituskyky tarkoittaa ennen kaikkea ajattelun laatua eli kykyä nähdä vaihtoehtoja, tehdä päätöksiä epävarmuudessa, oppia nopeasti ja rakentaa ratkaisuja yhdessä muiden kanssa. Kykyä nähdä mahdollisuuksia ja toimintavaihtoehtoja. Nämä inhimilliset kyvykkyydet heikkenevät jatkuvan paineen alla.

Tämä ei ole outoa tai epänormaalia. Tämä on ihmisen biologian reaktio ympäristöön, jossa elämme. Biologiasta tulee tekoälyn aikakaudella yhä tärkeämpi. Kun analytiikka, strategiatyökalut ja teknologia leviävät nopeasti kaikkien saataville, yritysten erot eivät enää synny teknologiasta.

Ratkaisevaa tulee olemaan se, miten teknologiaa kyetään hyödyntämään, miten ihmiset oppivat ja uudistuvat, miten ihmiset pystyvät ajattelemaan yhdessä, tekemään päätöksiä epävarmuudessa ja ratkaisemaan ongelmia paineen alla.

Ihmisen fysiologiaakin voidaan johtaa

Kasvuyrityksen suorituskyky syntyy ihmisistä, joita yrityksessä työskentelee. Ihmisten tila heijastuu asiakkaisiin, omistajiin ja sijoittajiin.

Jos ihmisen fysiologia vaikuttaa suoraan ajattelun laatuun, päätöksiin ja yhteistyöhön, johtopäätös on yksinkertainen: suorituskykyä ei kannata jättää sattuman varaan.

Liiketoiminnassa johdamme jo strategiaa, pääomaa ja teknologiaa. Seuraava askel on oppia johtamaan myös sitä alustaa, jonka päällä kaikki ajattelu tapahtuu eli ihmisen fysiologiaa.

Tämä ei tarkoita hyvinvointiohjelmia. Tämä tarkoittaa suorituskyvyn johtamista biologian näkökulmasta. Ratkaisu lähtee yksinkertaisesta ajatuksesta. Ihmisen fysiologinen tila joko tukee tai haittaa optimaalista suorituskykyä. Kun tämä oivalletaan, johtoryhmät voivat alkaa kehittää kykyä toimia nykyisessä ympäristössä ilman, että ajattelu kapenee tai yhteistyö hajoaa.

Kun johtoryhmä alkaa ymmärtää oman fysiologiansa vaikutuksen suorituskykyyn ja ympärillä oleviin ihmisiin, se voi alkaa johtaa kokouksia, päätöksentekoa ja työrytmiään tavalla, joka tukee laadukasta ajattelua ja yhteistyötä.

Kolme askelta suorituskyvyn tukemiseen

Käytännössä organisaatioon voi rakentaa ihmisen fysiologiaa ja suorituskykyä tukevaa ympäristöä kolmen asian kautta.

Ensimmäinen askel on lisätä tietoa. Kun ihmiset oppivat ja ymmärtävät, miten fysiologia vaikuttaa heidän ajattelunsa laatuun, päätöksiinsä ja vuorovaikutukseen, moni työelämän ilmiö alkaa näyttää erilaiselta. Kyse ei ole persoonallisuuksista tai johtamistyyleistä, vaan myös siitä, millaisessa fysiologisessa tilassa ihmiset toimivat.

Toinen askel on tehdä näkymätön näkyväksi. Nykyihmiselle keho on lähinnä aivojen kuljetuskone. Fysiologiaa ei ajatella merkityksellisenä kognitiiviselle suorituskyvylle. Huomaamme sen vasta, kun ympäristö haastaa meitä. Sen takia on opeteltava tunnistamaan oma tila ja kehittää kykyä säädellä omaa fysiologista tilaa. Ihminen ei ole ympäristönsä passiivinen uhri. Me voimme vaikuttaa siihen, millaisessa tilassa kohtaamme toiset ihmiset ja teemme päätöksiä.

Kolmas askel on rakentaa tietoisesti organisaatioon toimintatapoja ja ympäristöä, jotka tukevat kestävää suorituskykyä ja laadukasta ajattelua. Kun ymmärrämme paremmin ihmisen biologiset reunaehdot, voimme suunnitella työskentely-ympäristöjä ja työskentelytapoja, jotka tukevat keskittymistä, oppimista ja yhteistyötä myös paineen alla.

Tämä on ennen kaikkea johtamiskysymys. Tämä ei ole pehmeä näkökulma liiketoimintaan. Tämä on kilpailuetu.

Kun teknologia demokratisoituu, biologinen suorituskyky nousee kilpailueduksi. Yritysten kilpailuetu syntyy siitä, miten hyvin ihmiset pystyvät käyttämään omaa ajatteluaan yhdessä.

Ja se on lopulta biologinen kysymys. Biologia ei siis ole kasvun taustatekijä. Se on alusta, jolla kasvu tapahtuu — tai jää tapahtumatta.

Kolumnissa on hyödynnetty teosta: Sapolsky, R. (2015). Stress and the brain: individual variability and the inverted-U. Nature Neuroscience.