Yrittäjyydestä pakollinen oppiaine kouluihin – tehdään Suomesta maailman yritteliäin kansakunta 2035 mennessä

Elämme historiallisen murroksen kynnyksellä. Maailma muuttuu nopeammin kuin koskaan, eikä yksikään hallintomalli, koulutusjärjestelmä tai perinteinen ajattelutapa pysy muutoksen vauhdissa. Meillä on kuitenkin mahdollisuus valita.

Jokainen suuri murros tarjoaa samalla suuren mahdollisuuden. Meidän on toimittava ripeästi ja kyettävä ennakoimaan tulevaa. Suomalaisten vahvuus on pienenä kansakuntana yhteistyö. Se tekee meistä vahvoja nyt ja tulevaisuudessa.

Tekoäly, alustatalous, hybridityö ja globaalit digitaaliset markkinat ovat muovanneet työn ja osaamisen perustaa nopeammin kuin mikään aiempi muutos historiassa. Samaan aikaan se, mitä opetamme lapsillemme kouluissa, ei ole muuttunut merkittävästi.

Pahimmassa tapauksessa tekoälyn käyttöoppimisen tukena jopa kielletään. Jokaisen oppiaineen opettaja puolustaa omanaineensa tuntimääriä, eikä ole valmis vähentämään niitä uusien taitojen tieltä. Tärkein KPI on yhä Pisa-tutkimuksen tulokset – mittari, joka painottaa pitkälti 1900-luvulla tarvittuja taitoja.

Jatkossa yhä suuremman joukon meistä täytyy ottaa vastuu omasta työllistämisestämme yrittäjinä. Mutta voidaanko lapsilta ja nuorista vaatia tulevaisuudessa yrittäjäksi lähtemistä, jos jopa yrittäjyyden perustaidot pitää etsiä ja löytää itse?

Kaikki oli uutta

Lähes 30 vuoden kokemuksella yrittäjänä voin sanoa, että yrittäjyys on hyvin erilaista palkkatyöhön verrattuna. On ymmärrettävä, miten raha tulee yritykseen sisään, miten maksetaan verot, palkat ja muut kulut, miten tehdään kirjanpito ja niin edelleen.

Kun aloitin yrittäjänä 28-vuotiaana, kaikki tämä oli minulle uutta, vaikka olin suorittanut korkeakoulututkinnon liiketoiminnasta ja työskennellyt useita vuosia johtotehtävissä palkkatyössä. Yrittäjyyden perusosaamiselle olisi ollut valtava tarve.

1990-luvulla opiskellessani Teknillisessä korkeakoulussa yrittäjyys oli enemmänkin vitsi. Opiskelijoista toivottiin ensisijaisesti tutkijoita ja toissijaisesti työntekijöitä suuriin yrityksiin.

Onnekseni löysin diplomityöni ohjaajaksi professori Martti M. Kailan, joka lähes yksin puolusti yrittäjyyden opetusta TKK:ssa. Ajat ovat sittemmin muuttuneet, ja erityisesti startup-yrittäjyys nähdään nykyään korkeakouluissa myönteisessä valossa. Silti yhteiskunnassa laajemmin yrittäjyys ei edelleenkään ole ensisijainen toive omien lasten tulevaisuuden uraksi.

Kyse on myös asenteesta.

Yrittäjyydestä kansalaistaito

Yrittäjyys ei jatkossa ole ainoastaan yrityksen perustamista, se on moderni kansalaistaito. Se on kykyä tunnistaa mahdollisuuksia, hinnoitella omaa osaamista, luoda arvoa sekä toimia itseohjautuvasti maailmassa, jossa työ pilkkoutuu pieniksi kokonaisuuksiksi ja kilpailu osaamisesta on globaalia.

Meidän on aika tunnustaa, ettei hyvinvointimme voi enää nojata vain korkeaan osaamiseen, vaan rohkeuteen käyttää sitä.

Olen saanut toimia Kasvuryhmän edustajana työ-ja elinkeinoministeriön Yrittäjyyden neuvottelukunnassa vuodesta 2022. Työmme on loppusuoralla, ja laadimme parhaillaan loppuraporttia, johon kootaan keskeiset esitykset yrittäjyyden edistämiseksi Suomessa.

Toinen kahdesta Kasvuryhmän nostostamme on "yrittäjyydestä pakollinen oppiaine Suomen kouluihin", jonka tavoitteena on tehdä Suomesta maailman yritteliäin kansakunta vuoteen 2035 mennessä ja turvata hyvinvointivaltion tulevaisuuden lapsillemme ja lapsenlapsillemme. (Toinen, vähintään yhtä tärkeä nosto on "kasvuministerihallitukseen", mutta ei siitä tässä yhteydessä enempää.)

Yrityskylä on erinomainen esimerkki toimivasta, käytännönläheisestä talous- ja työelämäopetuksesta. Oppimiskokonaisuuden avulla taloustietämys paranee merkittävästi. Yrityskylän oppilaat oppivat ymmärtämään koron, voiton ja hintakilpailun perusteita. Myös motivaatio ja itseluottamus kasvavat. Yrityskylä tavoittaa joyli 90 prosenttia Suomen peruskoululaisista kuudennelta yhdeksännelle luokalle. Toiminta on laajaa ja vaikuttavaa, mutta se rajoittuu edelleen tiettyihin ikävuosiin, suppeaan kokonaisuuteen ja osaan maasta.

Tarve laajemmalle, alakoulusta korkeakouluihin ulottuvalle yrittäjyysopetukselle on ilmeinen.

Miten arvoa syntyy?

Ehdottamamme yrittäjyysopetuksen tavoitteena on varmistaa, että kaikki Suomessa asuvat lapset ja nuoret ymmärtävät, mitä yrittäjyys käytännössä tarkoittaa ja miten arvoa syntyy taloudessa.

Ehdotuksen tavoitteena on rakentaa kansallinen osaamispohja, jossa jokainen nuori kykenee hinnoittelemaan osaamisensa, ymmärtämään kustannusrakenteita, toimimaan kilpailutilanteissa ja hyödyntämään digitaalisia työkaluja.

Yrittäjämäinen ajattelutapa tukee itseohjautuvuutta, ongelmanratkaisua ja aloitekykyä – taitoja, joita tarvitaan riippumatta tulevasta roolista.

Yrittäjyyden laajamittaisella opettamisella olisi merkittäviä vaikutuksia työllisyyteen. Digitaalisen alustatalouden kasvu mahdollistaa täysin uudenlaisen ”vientitulon”, kun suomalaiset voivat myydä osaamistaan suoraan kansainvälisille toimijoille ilman perinteistä työnantaja–työntekijä -suhdetta. Työllisyysaste nousisi, kun ihmiset voisivat työllistyä joustavammin ja itseorganisoituneesti.

Samalla omistajuus ja kasvuyrittäjyys lisääntyisivät. Se vahvistaisi veropohjaa ja parantaisi kykyämme rahoittaa hyvinvointiyhteiskuntaa.

Opettajat muutoksen etulinjassa, eivät sivussa

Yritysten ja teknologian tuottama osaaminen liittyy myös huoltovarmuuteen. Teknologinen omavaraisuus ja kotimainen omistajuus ovat keskeisiä osia modernia turvallisuuspolitiikkaa. Yritykset tuottavat innovaatioita, kriittistä osaamista ja ratkaisuja, joiden hallinta Suomessa on strategisesti tärkeää.

Tavoitteen saavuttamiseksi meidän on uudistettava opettajien osaamista. He ovat muutoksen etulinjassa, eivät sen sivussa. Jos he eivät onnistu, Suomi ei onnistu.

Tarvitsemme valtakunnallisen ohjelman, joka yhdistää yritysmaailman, teknologian ja pedagogiikan tavalla, joka tekee meistä kokoamme suurempia. Tämä vaatii avarakatseisuutta ja uudenlaista ajattelutapaa.

Meidän on käynnistettävä välitön opetussuunnitelmaprosessi, jotta yrittäjyys, taloustaidot ja tekoälyn hyödyntäminen voidaan sisällyttää perusopetukseen jo 1.8.2027 alkaen. Meidän on myös oltava valmiita muuttamaan toimintamalleja ja päivittämään opetussuunnitelmaa tarvittaessa, vaikka vuosittain. Emme voi rakentaa tulevaisuuden kilpailukykyä kymmenvuotisilla sykleillä, kun teknologia uudistuu kuukausissa, joskus päivissä.

Suurin muutos tapahtuu lopulta korvien välissä.

Suomi tarvitsee uuden asenteen. On aika luopua ajatuksesta, että yrittäjyys on jotakin poikkeuksellista. Se on normaali tapa olla aktiivinen kansalainen: rohkeutta kokeilla, epäonnistua ja yrittää uudelleen. Se on kykyä nähdä mahdollisuus siellä, missä muut näkevät riskin.

Kun tämän ymmärrämme, Suomesta voi tulla sitä, mitä siitä ei vielä täysin nähdä: maailman yritteliäin kansakunta.

Sami Ensio on Innofactorin perustaja ja Kasvuryhmän pitkäaikainen jäsen. Hän on toiminut Kasvuryhmän edustajana työ- ja elinkeinoministeriön Yrittäjyyden neuvottelukunnassa vuodesta 2022 lähtien.