Suomi osaa rakentaa teknologiaa – mutta ymmärtääkö se, mikä maailmaa kiinnostaa?

Suomessa on pitkään ajateltu, että hyvä tuote kyllä löytää yleisönsä. Jos teknologia on tarpeeksi laadukasta, insinöörityö tarpeeksi taidokasta ja prosessi tarpeeksi tehokas, maailma kyllä ymmärtää arvon.

Aina maailma ei ymmärrä.

Suomessa osataan rakentaa asioita, mutta liian usein aliarvioidaan se työ, jolla asioista tehdään oikeasti kiinnostavia. Me puhumme teknologiasta, TKI:stä, viennistä, tuottavuudesta ja skaalautuvuudesta. Harvemmin puhumme siitä, miksi jokin tuote, palvelu, kaupunki, brändi tai maa alkaa kiinnostaa ihmisiä niin paljon, että he haluavat valita sen – käyttää sitä, ostaa sitä, jakaa sitä ja palata sen luo.

Tämä on kummallista, koska suuri osa arvonluonnista syntyy nykyään juuri aineettomasta arvosta: brändeistä, kokemuksista, tarinoista, yhteisöistä, estetiikasta, luottamuksesta, identiteetistä ja kulttuurisesta merkityksestä. Toisin sanoen asioista, joita luovilla aloilla tehdään työkseen.

Miksi luova osaaminen nähdään Suomessa edelleen usein koristeena? Se kutsutaan mukaan, kun strategia pitää visualisoida, kampanja pitää saada näyttämään hyvältä tai tapahtumaan tarvitaan ohjelmaa.

Harvemmin luova osaaminen kutsutaan mukaan silloin, kun mietitään kasvun ydinkysymyksiä. Miksi ihmiset valitsevat meidät? Miten erotumme maailmassa? Miten rakennamme ilmiöitä? Miten luomme merkitystä ja miten muutamme osaamisen kysynnäksi?

Suomessa luovan talouden osuus BKT:stä on 3,2 prosenttia, kun EU:n keskiarvo on 4,4 prosenttia. Ero ei kuulosta suurelta, mutta kansantalouden tasolla se tarkoittaa miljardiluokan hyödyntämätöntä potentiaalia.

Tästä havainnosta syntyy Suomen kasvun sokea piste.

Teknologia ilman merkitystä muuttuu helposti raaka-aineeksi

Suomi ei häviä tulevaisuudessa siksi, ettemme osaisi rakentaa teknologiaa. Me häviämme, jos emme osaa rakentaa sen ympärille merkitystä, kiinnostavuutta ja markkinaa.

Nokian tarina on tästä edelleen kivulias muistutus. Suomi ei ollut heikko teknologiassa. Päinvastoin. Meillä oli osaamista, insinööritaitoa, globaalia markkinaa ja valtava etumatka. Mutta kun Apple muutti puhelimen laitteesta kokemukseksi, identiteetiksi ja ekosysteemiksi, kilpailu siirtyi alueelle, jota Suomessa ei osattu arvottaa tarpeeksi korkealle.

Apple ymmärsi jotain olennaista. Ihmiset eivät osta vain toiminnallisuutta. He ostavat helppoutta, tunnetta, kauneutta, ja tarinaa siitä, keitä he ovat tai keitä he haluavat olla.

Tätä ei pidä tulkita niin, että teknologia olisi vähemmän tärkeää. Päinvastoin. Teknologia on usein välttämätön perusta. Mutta teknologia ilman merkitystä muuttuu helposti raaka-aineeksi. Todellinen arvonnousu tapahtuu siellä, missä tekninen kyvykkyys kohtaa luovan ajattelun, kulttuurisen ymmärryksen ja kyvyn rakentaa kokemuksia, joita ihmiset haluavat jakaa.

Tämä korostuu tekoälyn aikakaudella. Kun tuotanto, analysointi, ohjelmistokehitys ja sisällöntuotanto muuttuvat yhä nopeammiksi ja halvemmiksi, pelkkä tekemisen kyky ei enää erottele yhtä vahvasti. Kilpailu siirtyy kysymyksiin, joihin ei vastata pelkällä automaatiolla: mikä on kiinnostavaa, mikä tuntuu aidolta, mikä synnyttää luottamusta, mikä liikuttaa ihmisiä, mikä rakentaa yhteisöä, mikä kestää aikaa.

Nämä eivät ole pehmeitä kysymyksiä. Ne ovat puhdasta kilpailuetua.

Siksi luova talous pitäisi ymmärtää paljon laajemmin kuin kulttuurin tai viihteen sektorina. Kyse ei olevain taiteesta, tapahtumista, musiikista, elokuvista, designista tai muodista, vaikka ne kaikki ovatkin tärkeitä. Kyse on myös osaamisesta, joka muuttaa ideat koettaviksi, tuotteet haluttaviksi, kaupungit vetovoimaisiksi, brändit merkityksellisiksi ja innovaatiot ihmisille ymmärrettäviksi.

Jos Suomi haluaa kasvaa, meidän pitää ymmärtää luovuus ja luovien alojen osaaminen uudella tavalla. Ja luoda rakenteita, joilla tuo osaaminen kohtaa muun yhteiskunnan toimijat.

Jos Suomi haluaa kasvaa, meidän pitää ymmärtää luovuus ja luovien alojen osaaminen uudella tavalla. Ei koristeena, inspiraationa tai erillisenä kulttuuripuheena, vaan osaamisena, jota tarvitaan yritysten, kaupunkien ja yhteiskunnan uudistumiseen.

Kun teemme näin, luomme rakenteita, joissa luova osaaminen ja muun yhteiskunnan toimijat kohtaavat nykyistä systemaattisemmin.

Rakennetta luovalle osaamiselle

Suomen ei tarvitse keksiä tätä tyhjästä. Olemme tehneet vastaavan muutoksen ennenkin.

Suomen startup-ekosysteemi on kehittynyt viimeisten 15 vuoden aikana Suomen kasvun uudeksi veturiksi. Se syntyi, koska teknologiayrittäjyyden ympärille syntyi rakenteita eli tapahtumia, tiloja, ohjelmia, pääomaa, roolimalleja, kansainvälisiä verkostoja ja ennen kaikkea yhteisöä. Slush ei yksin luonut startup-kenttää, mutta se antoi sille näkyvän kokoontumispisteen, kunnianhimon ja yhteisen suunnan.

Luova talous tarvitsee nyt samaa.

Ei vain lisää yksittäisiä hankkeita. Ei vain lisää juhlapuheita kulttuurin merkityksestä. Ei vain lisää raportteja siitä, että luovilla aloilla on potentiaalia. Tarvitsemme rakenteita, joissa luova osaaminen voi kumuloitua, ammattimaistua, kaupallistua ja kohdata muut sektorit systemaattisesti.

Tätä olemme lähteneet rakentamaan ODDfestin ja ODDferencen kautta.

ODDference tuo luovan osaamisensuoraan liike-elämän ja päätöksenteon pöytään. Sen lähtökohta on yksinkertainen: luovat ammattilaiset eivät ole lavalla viihdyttämässä, vaan avaamassa osaamista, jota yritykset ja yhteiskunta tarvitsevat yhä enemmän. Miten rakennetaan kiinnostavuutta? Miten syntyy yhteisöjä, ilmiöitä ja kulttuurista relevanssia? Miten kokemuksista tehdään kilpailuetua? Miten ihmiset saadaan välittämään?

ODDfest puolestaan näyttää, mitä tämä osaaminen on käytännössä. Se kokoaa luovat alat, yleisöt, yritykset ja instituutiot samaan aikaan ja tilaan, jossa uudet suhteet, projektit ja ideat voivat syntyä. Se ei ole vain tapahtuma, vaan paikka, jossa luovan työn arvo tulee näkyväksi sekä kokemuksena että taloudellisena toimintana.

Ensimmäinen pilotti vuonna 2025 kokosi yhteen 2 600 osallistujaa, yli 350 tekijää ja yli 70 kumppania. Se synnytti noin 400 000 euron suoran taloudellisen vaikutuksen, josta merkittäväosa meni suoraan luovalle työlle.

Mutta luvut eivät ole tärkein asia. Tärkeämpää oli se, mitä luvut osoittivat. Kun luovat tekijät, yritykset, instituutiot, kaupungit ja yleisöt tuodaan samaan paikkaan, syntyy muutakin kuin ohjelmaa. Syntyy uusia suhteita, projekteja, työtä ja yhteistä suuntaa.

Suomen kasvun ongelma ei ole osaamisen puute. Meillä on teknologiaa, tutkimusta, yrityksiä ja luovaa kyvykkyyttä. Ongelma on, että liian usein nämä elävät omissa lokeroissaan. Siksi jäämme helposti seuraamaan maailmaa sen sijaan, että yhdistäisimme osaamisemme tavoilla, joista syntyy uutta kysyntää, ilmiöitä ja kansainvälistä arvoa.

Siksi luovuus ja luovienalojen osaaminen pitää tuoda lähemmäs yrityksiä, yhteiskuntaa ja päätöksentekoa. Ei koristeeksi, vaan kasvun käyttöön.

Siinä on luovan talouden todellinen mahdollisuus Suomelle.

Ronny Eriksson, CEO, ODDfest

Aki Pöntinen, COO, ODDfest