Onko Gen Z yrityksesi päätöksenteon puuttuva ääni?

Jenni Palukka: Yritysten johtoportaaseen tarvitaan nuoruuden naiiviutta ja ajatusta siitä, että kaikki on mahdollista

Nuorena huvipuistossa pätee yksi sääntö: mitä hurjempi laite, sitä parempi. Myöhemmin moni huomaa viihtyvänsä mieluummin jalat tukevasti maassa. Sama ilmiö näkyy johtamisessa. Visionääristen yritysten rakentaminen vaatii ennakkoluulotonta asennetta. Tulevaisuuteen katsova päätöksenteko ei siis aina synny johtoryhmissä, jotka koostuvat vain keski-ikäisistä.

Suomalaisiin yrityksiin tarvitaan nuoruuden uskallusta tavoitella mahdottomaltakin tuntuvia asioita. Nuorilla on suurin intressi rakentaa maailmaa muuttavia yrityksiä, sillä he elävät tänään tehtävien päätösten vaikutusten kanssa pisimpään. Samalla nuoret ovat kilpailuetu jo nyt: he ennakoivat yhteiskunnallisia muutoksia, tunnistavat uusia mahdollisuuksia ja haastavat totuttuja toimintatapoja. Luovuus ja kokeilunhalu eivät aina kasva kokemuksen mukana.

Kasvun esteiksi nostetaan usein kunnianhimon puute, luovan ajattelun vähyys ja ajan rajallisuus. Nuorilta löytyy näitä kaikkia. Jos haluatte rakentaa seuraavan sukupolven menestystarinoita, ottakaa seuraava sukupolvi mukaan.

Tällöin myös organisaation ajattelu muovautuu suuntaan, jossa kaikki on mahdollista, sillä seura tekee kaltaisekseen. 

Olisiko aika luoda paikka nuorelle advisory boardiin tai jopa perustaa nuorten advisory board?

Kasvu edellyttää kykyä muuttua ja antaa muiden kyseenalaistaa oma tekeminen. Se on epämukavaa, mutta välttämätöntä.

Cevor Tikerpuu: Mitä on yritysten rooli tulevaisuususkon ja sosiaalisen kestävyyden rakentajana tekoälymurroksen keskellä?

Kun olin lapsi, minulta kysyttiin, mikä minusta tulee isona. Sanoin juristi, koska pidin väittelemisestä ja virolaisen rakennusmiehen pojalle maistui ajatus ammatista, josta saisi varman palkan.

Ennen yhteiskunnan lupaus oli selkeä: opiskele, hanki ammatti ja tee työsi hyvin. Nyt lupauksella on kuukausitilaus, ja vakaat työpaikat näyttävät luksukselta.

Sosiaalinen media teki nuorista koekaniineja ja samalla yksinäisempiä ja polarisoituneempia.Tekoäly lupaa helpottaa elämää, mutta kenen?

Nuoren, joka miettii alavalintaa, vai vastavalmistuneen, joka lukee uutisia pankkiirien ja liikejuristien tekoälypotkuista? Vaikka tekoälyssä on potentiaalia, töitä tarvittaisiin nyt, ei sitten, kun uudet ammatit ehkä syntyvät.

Yrityksissä kohdataan usein vain ne nuoret, joilla menee hyvin, jolloin kuva sukupolvesta vääristyy. Ikäluokan sisällä polarisaatio on kuitenkin vahva: yhä useampi nuori jää ilman opiskelupaikkaa ja työtä ja syrjäytyy. Hän kuluttaa TikTokissa äärioikeistolaista sisältöä. Moni voi ajatella, että nykypäivänä on tosi helppoa olla nuori, mutta näkevätkö he koko tilannetta? 

Tekoälyn tuottavuus hyödyttää lähinnä vanhempia sukupolvia, jotka teettävät sillä taidetta Facebookissa, samalla kun TikTok-nuorten työviikkoa halutaan pidentää. 

Kyse ei ole vain siitä, mitä tekoäly osaa, vaan siitä, jakautuvatko hyödyt sukupolvien välillä. Itse pelkään tekoälyä erityisesti sosiaalisen kestävyyden näkökulmasta, sillä olen jo nähnyt, mitä huonoa se voi saada aikaan. 

Huomisen tekoälyinvestoinnit ovat siis tämän päivän nuorten ja heidän tulevaisuususkonsa politiikkaa. Tulevaisuususko syntyy siitä, että ihan artesaaniälylläkin voi tulla toimeen, perustaa perheen, elää hyvää elämää ja kasvaa asiantuntijaksi.

Ellen Haaslahti: Miten yritykset voivat tavoitella hyvää tulevaisuutta ympäristökriisin ajassa?

Operaatio Arktiksen työ perustuu tutkijoiden viestiin: lähestymme maapallon keikahduspisteitä. Atlantin merivirta voi ylittää omansa jo kahden asteen lämpenemisessä. Ilmastonmuutos tuo myös Suomeen ääri­säitä ja resurssiniukkuutta, joihin harva suunnitelma varautuu.

Hyvä riskienhallinta lähtee vakavimman mahdollisen skenaarion estämisestä. Silti pääomaa ohjataan kohti keikahdusten dominosarjaa – fossiilisista ja tehoeläintuotannosta siirrytään pois liian hitaasti, hiiltä sidotaan liian vähän ja kulutus kasvaa.

Pelkkä tehokkuuden lisääminen ei auta, koska se avaa tien myös uudelle kulutukselle, kuten nyt nähdään digibuumissa ja datakeskuksissa.

Kuinka hyvää tulevaisuutta uskallamme tavoitella? Haluan vielä keski-ikäisenä nähdä maailman, jossa ihmiset ja luonto kukoistavat. Se vaatii teknologian lisäksi nopeaa muutosta myös meidän suomalaisten kulutuskäyttäytymiseen.

Yritysten kannattaa tehdä pidemmälle katsovaa skenaariotyötä ja riskiarvioita suunnitelmiensa tueksi, sillä kasvu edellyttää realistista kuvaa tavoittelemisen arvoisesta tulevaisuudesta. Sellaisesta, jossa materiaalinen kasvu on rajattua. Se toteutuu vasta, kun talouden tehokkaimmat koneistot – raha, data ja osaaminen – suunnataan kestävään toimintaan eikä kulutuksen ja keskittyneen vaurauden kasvattamiseen.

Merkittäviä asioita ei ole koskaan tavoiteltu siksi, että ne olisivat olleet helppoja.

Yksittäinen yritys tai Suomi ei ehkä ratkaise kriisejä, mutta suomalaisilla yrityksillä on mahdollisuus luoda vaikuttavia esimerkkejä ja rakentaa ylisukupolvisesti arvokasta tulevaisuutta. Siinä tulevaisuudessa voi enemmän materian sijaan olla enemmän aikaa, taitoja ja laatua – parempaa, mutta vähemmän.